Kohti kautta 2019
Kesätauko alkaa olla ohitse, ja blogitaukokin on ollut paikallaan. Takana on erityisen kuuma kesä, joka on meidän perheessä ollut malttamatonta odottamisen aikaa… ei ainoastaan tulevan talvikauden odottamista, vaan myös perheenlisäyksen, sillä pieni vauva Hottinen on arvioitu syntyväksi marraskuun 13.päivä. Odotusaika on ollut omalta osaltani melko vaativa niin henkisesti kuin fyysisesti, mutta ajatus pienestä rakkaudesta sylissä on tuonu voimia kestää vaikeimmat hetket. Edellisen kisakauden lopun ajoin tiedostaen, että tuo pieni ihminen kasvaa vatsassa (taitaa olla pienin suomenmestari ikinä ;D), ja tuolloin liikkuminen olikin vielä helppoa. Alkuraskaus menikin kohtuullisen helposti, mutta jo kolmannen kuukauden jälkeen alkoi ennenaikaiset supistelut, jotka johti liikuntarajoituksiin. Minun kaltaiselle ikiliikkujalle moinen alkoi heti tuntua pään sisällä, ja tilanne vaan paheni viikkojen edetessä. Tässä vaiheessa syksyä olen kuitenki suonut itselleni luvan vaan olla, kun kaikki urheilu kiellettiin kunnes viikkoja olisi takana tarpeeksi ja vauva valmis syntymään. Enää ei ole kauan ja pikkuinen on maailmassa, silloin ei enää ole aikaa lepäillä, vaan aika menee pientä hoivatessa ja kevyesti alan valmistautua tulevaan kisakauteen.
Kisakausi 2019 tulee poikkeamaan kolmesta edellisestä kaudesta, sillä olen päättänyt keskittää kisaamisen jälleen snowcrossin pariin, josta kaikki alkoi vuonna 2014. Tämä päätös syntyi monien asioiden seurauksena, ja odotan innolla palaamista radalle. Tavoitteenani on osallistua niin moneen kisaan kuin se vauvan ehdoilla on mahdollista. Voi olla että painotus on loppukeväässä, kunnes olen jälleen voimissani ja saanut vahvaa treeniä alle. Viivalle lähden kuitenkin saamaan jälleen tuntumaa Suomen kovimpia naiskuskeja vastaan, tavoitteellisen mielin, ajatellen aiempaa menestystä yksittäisistä snowcross- kisoistani. Periksi ei tulla antamaan, vaan laitetaan porukalla kunnon kisat pystyyn, hyvässä hengessä ja vaatien toisilta parastamme! Pikkuinen tulee kulkemaan mukanamme kisoissa, sillä onhan tämä koko perheen elämäntapa. Mahdollisuuksien mukaan katsotaan voisinko ajaa myös muutaman kisan sprinttejä, tai loppukeväästä jonkin enduron. Talvi sen näyttää.
Täysin ei ole kuitenkaan laakereilla maattu, sillä kesään on mahtunut paljon. Jesse on pitänyt huolen keväästä saakka, etten anna mielihaluilleni valtaa, ja kielsi motocross- pyörällä ajamisen heti alkuunsa. Onnekseni huomasin, että vesijetillä ajaminen ei tunnu pahalta, ja sillä onkin freeridea tullut ajeltua, ja pidettyä näin pääkoppa kasassa. Varmasti moni tunnistaa itsensä siitä, että pää kaipaa vauhtia ja sitä hyvän olon tunnetta, jota vain moottoriurheilu voi tarjota. Onhan sitä saanut kuulla järkyttyneitä kommentteja siitä, että kuinka voi olla niin itsekäs, että hurjastelee tuolla menemään vauva mahassa. Se, että sain liikuntakiellon, ei kuitenkaan tarkoita sitä ettenkö tunne omaa kehoani ja tunnista koska kestää ottaa ilo irti ja koska on aika ottaa iisisti. Raskaus ei tarkoita, että pitäis lopettaa eläminen yhdeksäksi kuukaudeksi. Tosin tämäkin pätee vain osaan naisista. Joku joskus sanoi, että raskaus ei ole sairaus, mutta sellainen ihminen ei varmasti tiedä pätkääkään siitä, mitä se on pahimmillaan. Jokaisella se on yksilöllistä, ja jos itse en olis osannu ja saanut ottaa iisisti silloin, kun keho niin ilmoitti, saattaisi tämä vauva maata tällä hetkellä letkuissa keskosena teho-osastolla tai henkäyksenä jota ei ollutkaan. Joten, eläkäämme kukin omaa elämäämme, emmekä toisten, kun emme koskaan voi niitä samoja polkuja kulkea samoissa saappaissa.
Ihanaa syksyä kaikille, toivokaamme lumista ja aikaista talvea!
Jonna Simontaival #733
https://www.jonnasimontaival.fi
Ja vielä tähän loppuun… Ihanat aiemmat yhteistyökumppanit ja tulevat uudet, ollaan yhteydessä tulevan kauden osalta! Kaikki tuki on todellakin tarpeen, eikä tavoitteita saavuteta ilman mahtavaa tiimiä! Mikäli olet halukas tukemaan kaudella 2019 myös yksityishenkilönä, on se mahdollista esimerkiksi ostamalla logotuotteita. Ota siis rohkeasti yhteyttä!
