Vuoteen 2019!
Minun kirjoittelu on jäänyt vähän satunnaiseksi, kun läppäri otti lopputilin, ja uusi joka tuli black friday- tilauksena kesti sen verran että käynnistettäessä ekan kerran tilttasi. No, jospa pian löytyis asiansa hoitava järkihintaan, niin sais tähän hieman rytmiä. Sitä ennen kännykkä saa toimia kirjoitusalustana.
Loppuvuosi 2018 kului onnellisissa merkeissä, isompien murujen kanssa hoitaen pientä tulokasta. Nimekseen pienokaiselle tuli Niillas Aatu Tapani Hottinen. Tuleva kelkkamies hänkin, sen verran tarkkana kuuntelee kun moottorit pärisee ympärillä.
Kausi päästiin korkkaamaan joulun välipäivinä, kun matkustettiin kotikylälleni Kittilään. Jesse aloitti kauden Kemijärven radalla heti saapumista seuraavana päivänä, mie toimin vielä sen päivän radan reunalla parannellen vointiani joulupäivän kuumeilusta. Seuraavana päivänä päästiin molemmat ajamaan Levin snowcross radalle, ja siellä tuli käytyä toisenkin kerran uuden vuoden aattona. Lumitilannehan on ollu heikko läpi maan, joten ekat ajot meni tällä kertaa täysin radalla. Kiitos vielä Kittilän omille kilpakuskeille Alexille ja Juholle radan hyvästä kunnossapidosta ajopäivinä! Saatiin ensimmäiset höyryt päästeltyä.
Tässä on ehtiny miettiä monenlaisia ajatuksia mitä tulee kilpakauteen 2019. Edelleen halu ajaa on kova, mutta samalla sitä tietää, että pieni mies sanelee milloin ja missä ajan. Jesse ajaa koko kauden snowcrossia ja mahdollisuuksien mukaan kuljen itsekin edustamassa kilparadalla ja radan vierellä. Mutta missä se raja sitten menee? Aiemmin ajattelin että toki sitä voi vauvan kans matkustaa kisapaikoille vaikkei itse kykenis heti viivalle, vaan nyt kun yksi pitkä reissu on takana, ymmärrän, että vauvan kans matkanteko on sen verran hidasta, että ihan joka kylälle ei ehkä päästä mukaan. Tai päästään, mutten halua, että Niillas joutuu elämään koko talvea tienpäällä. Aika siis näyttää miten jaksetaan ja voidaan kulkea. Tällä hetkellä oma fokus on Kuopion kisoissa, sekä Rukalla kauden viimeisissä. Kuten alkukaudesta puhuin, on minun ajot tänä kautena siinä kahden- kolmen kisan kieppeillä, mahdollisuuksien mukaan.
Oma fysiikka ei ole vielä palautunut sille tasolle, että voisin ajaa kaikki kisat, vaikka vauvan kanssa olisikin mahdollisuus kulkea. Hyvällä alulla ollaan, ja himo treenaamiseen on kova, kuitenkin maltti on valttia, jotten aiheuta ongelmia kehoon ennenkuin se on taas valmis täyteen rääkkiin. Salitreeniä aloitellaan, hiihtomonot ja icebugit on kaivettu esille jo joulukuussa, ja ajotreeniä ajetaan joka viikko! Saatiin tähän aivan lähelle ystävien tekemä rata, jonne meillä helppo mennä valoisan aikaan treenaamaan.
Tavoitteeksi olen kaudelle 2019 asettanut omaan treeniin panostamisen, ja pyrin jatkossa päivittämään enemmän facebookiin treenikuvaa ja videoita. Vinkatkaa nuorille aloittaville, joita laji kiinnostaa, että sieltä voi talven aikana tulla hyvää vinkkiä ajamiseen myös heille! Snowcross on ajamisen kannalta täysin erilaista kuin kisaamani enduro ja sprint, ja odotan innolla että opin itsekin uutta myös sillä saralla, menestyneiden kuljettajien opissa!
Menestyksekästä uutta vuotta 2019 kaikille! Nähdään radan reunalla!
♡: Jonna #733
