Kaikelle on aikansa
Minua on välillä mietityttäny semmonen, että mikä sitä on ja mitä jää jäljelle sitten, kun kaikki tämä hypetys oman kilpaurheilun kohdalla tulee päätökseen? Mie tulen tietenki jatkamaan lajin parissa harrastaen aina, kelkkailen niin kauan kuin keho sen sallii ja ylläpidän minuuttani sitä kautta. Mutta tuntuu, että jokin siinä jää matkalle, sillä kysyessäni itseltäni kuka olen ilman kilvanajoa, en täysin osaa vastata. Ja jostain pikkumaisesta syystä mietin myös sitä, mitä minusta jää ihmisille mieleen sitten kun tämä kisaaminen ei enää onnistu kohdallani.
Varmaan tämä on osittain jonkinlaista huomion hakuakin, kun on näkyvillä somessa ja jakaa välillä blogissaan myös niitä yksityiselämänkin kiemuroita. Mutta se ei ole koskaan ollut se syy miksi tätä teen, vaan olen aina halunnut olla esimerkkinä muille tytöille ja naisille siinä, mitä on elämä kilpakelkkailijana, mitä se vaatii, ja miten se vaikuttaa muuhun elämään. Olen saanu useilta tytöiltä ja naisilta näiden vuosien varrella positiivista palautetta ja huomannut, että monet ovat tätä kautta uskaltaneet lähestyä ja kysyä neuvoa kaikesta kisaamiseen liittyvästä. Lähteneet tarjoamani tuen pohjalta ensimmäistä kertaa viivalle! Nämä naiset on se syy, miksi mie olen jaksanu jatkaa sosiaalisen median ylläpitoa ja blogitekstieni kirjoittamista myös niinä hetkinä, kun on tuntunut, että olisi parempi lopettaa.
En ole toki säästynyt niiltä negatiivisilta kommenteilta, kuten ei kukaan aktiivinen ”somettaja”. Itseä kommentit harmittavat silloin, jos kommentteihin on lähdetty siltä pohjalta, ettei ole ymmärretty lukemaansa. Tämä on tietysti asia, joka voi helposti käydä kun kirjoitetaan tekstejä, joissa avataan sitä omaa elämää, mielipiteitä ja myös tunnemaailmaa, aina ei ole helppo muuttaa ajatuksia sanoiksi. Itse tietää tarkalleen mitä tarkoittaa, mutta toinen voi ymmärtää saman asian aivan eri tavalla. Onneksi näitä tilanteita on ollut vain muutama, ja asiat on aina saatu selvitettyä niiden kanssa, jotka ovat negatiivista palautetta antaneet. Ne jotka lukemiaan asioita jauhavat yksinään tai keskenään, ovat harmaa alue, jonne minulla ei ole halua, eikä tarvetta lähteä selittelemään kirjoittamaani. Ei ennenkuin asiasta kysytään suoraan.
Varmasti moni muukin kilpaurheilija on pohtinut, mitä kaiken jälkeen jää käteen. Aivan yhtälailla kuka tahansa työuransa päättävä, julkisuudesta pois jättäytyvä henkilö tai kuka tahansa tyhjiön tunteen kanssa paininut ihminen pohtii, millä sen ajan täyttäisi. Mietin, onko mitään muuta, millä saisi korvattua sen hyvänolon ja adrenaliinin tunteen, mitä kilpaileminen tuo tullessaan. Itse toivon, että omat ajoni ei olisi vielä ajettu, mutta näin kolmen lapsen äitinä voin sanoa, että yllättävät taloudelliset menot ja lapsienkin harrastukset alkavat viedä veronsa. Haluan kyetä tarjoamaan myös heille hyvät lähtökohdat, joten jossain vaiheessa voi olla, että oma kilpaileminen ei enää sovi perhebudjettiin. Vain aika näyttää. Kelkkailemisesta en kyllä ole valmis luopumaan kokonaisuudessaan ikinä. En edes halua luopua. Kilpailemisen osalta huomaan jo mielessäni ne ajatukset, että voisin lähteä nauttimaan ystävien kanssa freeride- kelkkailusta silloin, kun muut ovat ajamassa kilpaa. Palata siis takaisin siihen rentoon ajelemiseen. Pelkäänpä vain olisiko se kaipaus kisaamaan kuitenkin vielä niin kova, että voisiko luopuminen aiheuttaa enemmän pahaa kuin hyvää?
Jatkanpa näiden asioiden pohtimista vielä muutamia vuosia, nyt en ole vielä valmis lopettamaan, paitsi jos ihan pakko. Toivon, että minulla on myös vielä paljon annettavaa teille lukijoille, jotka olette kiinnostuneet lajin eteenpäin viemisestä ja lajin mahdollisuuksista. Välillä ajatukset voi olla melko pintaa raapaisevia, toisinaan mennään syvempään päähän, mutta kaikki hyvässä hengessä ja positiivisella mielellä. Nyt vielä asiasta kolmanteen… Kausi 2020 alkamassa!!! Kuten monet ovat varmasti huomanneet ja kuulleet, tulen ajamaan Crane Hill Racing tiimissä tulevalla kaudella snowcrossia. Ensimmäistä kertaa kokonaisen kauden snowcrossin parissa, joten jännitys on sama kuin joskus vuosia taaksepäin ensimmäiseen kisaan lähtiessäni. Mutta hyvä tästä tulee, tavoite on korkealla niinkuin kuuluu ja mikä tärkeintä, hyvä fiilis ja odottavainen tunnelma. Olen todella ylpeä päästyäni tähän tiimiin, jonka somea ja hallintoa olen hoitanut jo viime vuonna, ja joka on kauden 2019 uuden kokoonpanon ansiosta vahvempi kuin koskaan, vieden erityisesti junioreiden asiaa ja koko lajia eteenpäin isolla kädellä! Huolimatta näyttävyydestä ja äänekkyydestä, tässä tiimissä on nyt läsnä ihmiset, jotka kannustavat kuljettajiaan, kilpakumppaneitaan ja tiimihenkilöstöä, tuoden myös katsojille osansa! Muistakaa poiketa kisoissa varikolla, siellä tapahtuu ja pöhisee, aloittaen Rovaniemen kansallisista pakkaskisoista! Nähdään siellä! 👊😎
– Jonna Simontaival #733
Jonna #733 & Crane Hill Racing