GIANT 9.-10.3.2018
Maanantai 12.3.2018
Tänä vuonna osallistuin hieman erilaisesta vinkkelistä Kemijärven Giantiin, tuohon Euroopan pisimpään enduro- kelkkakuninkuuden mittelöön. Sen sijaan, että olisin lähtenyt viivalle, kuten kahtena edellisenä vuotena, pääsin mukaan seuraamaan sivusta kuinka huoltovarikoilla toimitaan ja millainen tunnelma siellä on.
Se oli aivan hirveää.
Ja en tarkoita hirveää sen varinaisessa merkityksessä, mutta se jännitys toisen puolesta oli jotain aivan älytöntä. Aiemmin on jännittänyt vaan sitä omaa suoritusta, ja kun on päässyt matkalle on se jännitys väistynyt. Nyt sille ei tullut loppua, ja kaksi päivää kevyessä hermostuksessa hilluin pitkin huoltovarikkoa. Samalla myös hieman harmitti, ettei tänä vuonna ollut mahdollisuutta osallistua itse… kelkkojen pärinä houkutteli kisaamaan, mutta innoissani tyydyin tarkkailemaan kisaa sivusta.
Saavuimme Kemijärvelle torstai-iltana 8.3., jolloin Jesse kävi ilmoittautumassa kisakeskuksessa, katsasti kelkkansa ja vei sen suljetulle varikolle odottamaan seuraavan päivän lähtöä. Meillä oli tänä vuonna majoitus Sallatunturilla saakka, joten illasta vielä ajelimme sinne. Jessellä oli kevyt jännitys illasta päällä, mutta jotenki hänestä huokui sellainen perus Jessen rauhallisuus. Hyvä iltapala ja ajoissa unille. Aamulla aikainen herätys, ja tekaisin Jesselle ja Pekalle kunnon aamupalan, jotta jaksavat pitkän päivän. Lähdimme kohti Kemijärveä.
Jessen lähtöaika ensimmäisenä päivänä oli klo 10.13. Heti kun nähtiin, että Jesse sai suljetulla varikolla kelkan käyntiin, ja saimme häneltä lämmittelytakin pois, lähdimme ajamaan huoltovarikolle, joka oli vajaan 30km päässä kisakeskuksesta. Siellä Pekka keräsi tarvikkeet ahkioon ja veti ne huoltoalueelle. Siitä alkoi piinaava jännitys. Tänä vuonna oli jokaisella kuskilla kelkassaan kiinni seurantalaite, joten katselin Tracker- sovelluksen kautta, että Jessen kelkka on liikkeessä. Oltiin keskusteltu siitä yhdessä Jessen ja Pekan kanssa, että nyt tulisi ajaa tarkasti ja nauttia vaan siitä omasta vauhdista ensimmäisellä pätkällä, sillä Jessellä oli edelliseltä vuodelta takanaan keskeytys, ensimmäiseltä EK:lta, vain vajaan 5km päässä lähdöstä. Tuolloin hän loukkasi pitkäksi menneen mutkan jälkeen häntäluunsa niin pahasti, että joutui keskeyttämään kilpailun. Nyt Jesse tulikin tuon ensimmäisen EK:n varman päälle ajaen, luokkansa viidentenä, jääden hieman yli minuutin pohjat ajaneelle Palovaaralle.
Ensimmäisen EK:n jälkeen pikainen huolto, jossa Jesse veti energiageeliä ja nestettä, ja hieman syötävää, jotta jaksaa seuraavan pätkän. Kakkos EK:lla Jesse ajoi kolmanneksi, nostaen itsensä myös kolmanneksi loppuajassa. Tämän jälkeen oli pidempi n. 15min huolto, jolloin jälleen Jesse tankkasi kehoonsa energiaa, ja pääsi lähtemään kolmannelle pätkälle. Kolmannelta pätkältä toiseksi kovin aika, pysyen kolmantena kokonaisajassa. Näiden kolmen n.60km pituisen erikoiskokeen jälkeen oli muihin vuosiin poiketen jäljellä enää päivän viimeinen ja neljäs yleisöerikoiskoe, jonka pituus oli vain 2,5km. Tuonne pätkälle ohjeet huollosta, että siinä ei enää vahinkoa saa aikaiseksi kuin yliyrittämällä, ja Jesse ajoi varman ajon, tämän EK:n viidentenä ja päivä päättyi pysyen kolmantena kokonaiskilpailun ajassa. Kelkka max. tunnin kestävän päivähuollon kautta suljetulle varikolle ’Park Ferme’ odottamaan seuraavaa aamua, ja kohti Sallaa.
Seuraava aamu lähti samalla tavalla käyntiin, mutta Jessestä huokui nyt enemmän jännitys. Automatkalla jalka vispasi lattiaa, mutta teräshermot kun omaa, niin onnistui hetkeksi myös nukahtamaan. Jälleen kelkka käyntiin, ja lähtö kakkospäivän koitoksiin. Toisen päivän huoltovarikko oli vain parin kilometrin päässä kisakeskuksesta, ja ajoimme sinne Pekan kanssa jännittäen myös enemmän kuin edeltävänä päivänä. Jesse tuli viidenneltä EK:lta vauhdilla, ajaen hurjat aamun pohjat tälle pätkälle, nostaen itsensä kokonaiskilpailun ajassa ykköseksi. Nythän se jännitys sitten vasta oikeasti alkoi. Mutta Jesse näytti rauhalliselta. Keskittyneeltä. Kuudennelta EK:lta jälleen pohjat, pitäen sijoituksensa ykkösenä. Sitten oli pidemmän päivähuollon paikka… Pekka oli jo aamulla kertonut minulle, että oli edellispäivän päivähuollossa todennut itsekseen, että jarrulevy on kuumuudesta vääntynyt täysin kieroon. Mutta tätä ei Jesselle kerrottu missään vaiheessa. Pekka vaihtoi jarrupalat ennen EK7:lle lähtöä, mutta tiukkaa oli, että mahtuivat kieron levyn vierelle. Jesselle ennen tätä toiseksi viimeistä EK:ta kerrottiin, että on vetänyt kisan aikana 3 minuutin kaulan kakkoseen, joten toppuuteltiin, että nyt varma ja tarkka ajo, mitään ei tarvitse enää vetää riskillä. Näin Jesse tuli tuolta toiseksi viimeiseltä pätkältä luokkansa kakkosajalla, mutta pitäen varman eron kakkoseen kokonaisajassa. Viimeinen, eli EK8 oli jälleen ns. yleisöerikoiskoe ja vain 2,5km, tuonne ohjeena Jesselle, että tässä ei enää voi kun hävitä, joten rauhassa ajella maaliin. Ja niin Jesse ajoi.
Tuo jännitys koko kisapäivän ajan oli aivan mahdoton, mutta se vain paheni loppua kohden. Myöhemmin naureskeltiin myös antamiamme ohjeita, että ne tais olla enemmän meille itselle sellainen tapa purkaa sitä jännitystä huollossa, kuin että ne Jessen omia ajatuksia tai keskitttymistä olis tukeneet.
Nyt, aivan lähellä voittoa… Ajatukset siitä, että toivottavasti kelkka nyt kantaa kisakeskukseen tuon viimeisen siirtymän, ja että uskomatonta kuinka lähellä nyt on Jessen suurimman unelman toteutuminen, johon on aivan juniorikuljettajasta saakka tähdännyt, tuntuivat valtaavan koko kehon. Siirryimme Pekan kanssa kisakeskukseen odottamaan maaliauton luokse. Ja sieltä se vihdoin tuli. GIANT 2018 kaataja JESSE HOTTINEN #45!!! Lähes sadasta ilmoittautuneesta kilpakuljettajasta kovimmalla ajalla maaliin. Ei voisi olla ylpeämpi toisen suorituksesta. Ja näin vihdoin uusi kelkkakärrykin saatiin meidän perheelle, sitä oli jo aikamme haaveiltu…
ONNEA VIELÄ KERRAN JESSE! KUTEN KERROTTU, VAIN GIANT VOITTAJAT MUISTETAAN!
Onnea myös muille Giantissa menestyneille! Jokainen, joka sen maaliin asti suorittaa on voittaja!
Jonna Simontaival #733
Facebook: @jonnasimontaival733
Instagram: @jon_n4
Snapchat: jon-n4