Poikkeustilassa

Tovin aikaa olen suunnitellut kauden yhteenvedon kirjoittamista. Monessa hetkessä on tuntunu, että sanottavaa ja asiaa olisi niin paljon, että siitä riittäis ainaki viiteen blogitekstiin asiaa. Vaan nyt kun ajattelin, että tässä on se hetki, kun kirjoitan ne kaikki ulos, niin pää lyö tyhjää. Elämme poikkeustilassa, ja kaikki ne odotukset, suunnitelmat, tavoitteet ja tapaamiset on peruttu. Alkoipa syvistä vesistä tämä juttu… vaan tiedättekö, me selvitään tästä, jos tarpeeksi sitä haluamme.

Covid-19

Covid-19 on aiheuttanut koko maailmaan tilanteen, jollaista on ehkä osattu odottaa, mutta ei täysin ole tiedetty kuinka se todellisuudessa tulee vaikuttamaan ihmisten päivittäiseen elämään. On surullista seurata, kuinka virus on jo luonut tuhoa maailmalla, ja miten hitaasti tilanteen vakavuus aukeni. Vieläkin arvuutellaan mitkä toimet ovat järkeviä viruksen leviämisen estämiseksi, ja monelta osin tuntuu, että päätökset ovat liian heppoisia. Tulee menemään kauan, että tästä tilanteesta toivutaan, ja pahin skenaario on, että talouden osalta ollaan jo liian syvällä kurassa, ellei parempia ratkaisuja aleta löytämään. Ja vaikka itsellä jopa hieman ärsyttää tilanteen luomat kliseiset iskulauseet, niin olen silti samaa mieltä, että tästä selvitään vain yhdessä. Viha on alkanut hiipiä ihmisten mieliin siinä mittakaavassa, että jokaisella tulisi nyt pysähtyä miettimään, mitä on itse tehnyt tilanteen parantamiseksi. Voimme edelleen vain vaikuttaa omaan toimintaamme.

Vaikutuksia pienessä mittakaavassa

Lunta ei meille Pohjois-Savoon tullut tänä talvena riittävästi, jonka vuoksi treenaaminen on jäänyt pohjoisen reissuille, muutamaan kertaan. Polte ajamaan on ollut kova, jonka vuoksi suunnitelmissa on, että kerran vielä päästäis päiväreissulle pohjoiseen ajamaan radalle, jos pääsiäisen jälkeen vielä riittää lunta. Ihan vaan kaksin Jessen kanssa, omien eväiden kera ilman huoltoasema pysähdyksiä. Syy miksi itse olen lähes neuroottinen tässä virustilanteessa on se, että meidän perheessämme on riskiryhmäläisiä. Vaikka itse olemme lähes täysin eristäytyneet, lukuun ottamatta Jessen töissä käymistä, niin emme halua myöskään riskeerata muita ihmisiä, ja mikäli pääsemme reissuun, on se meidän kahden kauan kaipaamaa laatuaikaa, johon ei aiemmin ole ollut kiireen vuoksi mahdollisuutta. No nyt ei ole enää kiire, minnekään.

Meidän perheeseemme tämä tilanne on vaikuttanut melko rauhallisesti. Muutoksena on tullut se, että emme ole voineet nähdä läheisiämme, minä ja lapset käymme koulua etänä ja olemme yhtä lailla jumissa kotonamme, kuten kaikki muutkin. Positiivista tässä tilanteessa on se, että olen päässyt nauttimaan enemmän lasten seurasta ja rehellisesti sanottuna tutustumaan omiin koululaisiini huomattavasti paremmin. Olemme nauttineet päivittäin yhdessä ulkoilusta ja tutustuneet vielä paremmin oman kotikylämme luonnon kirjoon. Kotona on askarreltu, siivottu, opiskeltu, leikitty, pelailtu, urheiltu, aloitettu uusia harrastuksia ja verestetty vanhoja. Olen löytänyt lapsistani rauhan, jota olen kaivannut pitkään taloudessamme.

Omat rakkaat koululaiseni ovat molemmat niin sanottuja erityistarpeisia lapsia, aktiivisuuden ja tarkkavaisuuden häiriön vuoksi. Siihen päälle vauhdikas puolitoistavuotias pitämässä äidillä silmät selässäkin. Olemme aiemmin eläneet melko hektistä ja tulenarkaa arkea koulupäivinä, mutta nyt kun lapset ovat kotona, on meillä ollut aiempaan verrattuna lähes Zen- tila suorittaa koulutehtävät. Opiskeltu omaan tahtiimme, toki pitäen kiinni siitä, että asiat tehdään aamupäivän aikana, jotta ehdimme puuhastella yhdessä myös muita juttuja. Olen ollut yllättynyt, mutta vielä enemmän ylpeä lapsistani, jotka ovat ymmärtäneet tilanteen, omaksuneet toimintamme kotona ja osoittaneet olevansa älykkäitä ja tilanteentajuisia pienokaisia.

Suurin vaikeus tässä tilanteessa on ollut huoli läheisistä ympäri Suomen. Oma perheeni asuu siis pohjoisessa, Kittilässä, Ranualla ja Rovaniemellä. Heidän perussairauksiensa vuoksi olen täällä kaukana yksin murehtinut ja puinut tilannetta, toki heidän kanssaan myös keskusteltu tilanteesta. Myös tässä lähellä asuvien puolesta huoli on kova, mutta pyrimme kaikki parhaamme mukaan välttämään virusta. Todellisuushan on kuitenkin se, että elämme päivä kerrallaan ja seuraamme tilannetta. Toivottavasti myös te kaikki ystävät ja tuttavat läpi Suomen selviätte näistä poikkeusajoista ilman suurta surua. Voimia kaikille vaikeuksien keskelle, erityisesti kaikille yrittäjille, joiden tilannetta ei ole ainakaan Suomen valtion osalta onnistuttu riittävästi auttamaan. Kyllä pistää miettimään mistä se leipä jatkossa saadaan, kun kassa on pian tyhjä meidän hyvinvointivaltiollakin, kun kaikki tulevaisuuden työttömät alkavat hakemaan tukia, joita ei enää voida myöntää.

Moottorit pärisemään

Tilanteesta huolimatta ei tarvitse maatua neljän seinän sisälle: voimme harrastaa niitä asioita, joissa ei ole vaaraa tartuttaa muita tai saada tartuntaa. Itselle on ehdottomasti ollut urheilu tärkein selviytymisen keino, se auttaa jaksamaan ja pitämään pään kasassa. Kuntosaliharjoitukset on vaihdettu kotona erilaisiksi lihaskuntoa ylläpitäviksi treeneiksi, ja sen kylkeen juostaan ja käydään kävelyllä. Tämän lisäksi ollaan päästy käynnistämään jo crossipyörä tälle kautta.

Kokeilin itsekin ensimmäistä kertaa elämässäni miltä tuntuu ajaa piikkirenkailla jäällä, ja sehän maistui! Käynnistin crossipyörän (todellisuudessa ainaki viis kertaa, ennen kuin pääsin liikkeelle, kiitos astetta haastavamman kytkimen ja omien vajaiden taitojen vuoksi), ja otin tuntumaa talven jäljiltä tasan sen 50 metriä ennen ajamista jäälle. Lahkeet tutisivat jännityksestä, kun rengas kosketti järven jäätä. Ja kas, sehän olikin helpompaa kuin osasin odottaa! Tiesin, että piikit purisivat jäähän hyvin, tehden ajamisesta vielä astetta jämäkämpää kuin maalla, mutta se, miten rengas ei käännöksissä antanut lainkaan varaa luisuun oli täysi yllätys. Päästelin vauhdin hurmassa menemään, mutta samalla päässä pyöri liiaksi jäiden petollisuus, enkä uskaltanut kovin kauas omasta rannasta yksinäni lähteä.

Kokemus jäällä ajamisesta piikkirenkailla oli sellainen, että toivon ensi talvelle hyvää jäätilannetta, jotta voisimme alkaa harrastamaan tätä lajia useamminkin tässä oman kotisaaren ympäristössä. Tämän talven osalta jäätilanne on kuitenkin heikentynyt nopeasti, joten harjoittelu jäi yhteen kertaan. Nyt odotellaankin jo, että tämä pieni takatalvi väistyy ja kesä alkaa ottaa sijansa, jotta pääsemme ajamaan metsään. Myös crossimönkkärin huolto on työnalla, ja pian voidaankin nauttia moottorin pärinästä yhdessä. Suosittelen kokeilemaan muitakin pärinälajeja kelkkailun kylkeen, oppi tulee ajamalla!

Odotuksia huomiselle

Tällä hetkellä olen pyrkinyt siirtämään kaiken suunnittelemisen tulevaisuuteen. On kuitenkin asioita, joita odotamme kovasti, mutta todellisuudessa tiedämme, että nämä poikkeusolot tulevat kestämään vielä pitkään. Kesällä voi olla tiedossa helpotuksia, mutta suuri pelko on, että esimerkiksi suuret tapahtumat tullaan vielä rajoittamaan. Tämähän tarkoittaa sitä, että me olemme silloin yksi niistä pariskunnista, jotka tulevat siirtämään ainakin hääjuhlaa. Emme missään nimessä halua sitä tilannetta, että rakkaat läheisemme sairastuisivat juhlan vuoksi. Nyt on hetkeksi lyöty suunnitelmat jäihin ja seuraamme tilannetta toukokuulle saakka, jolloin teemme päätöksen juhlien osalta. Kutsujen piti lähteä maaliskuussa, mutta emme lähetä niitä, ennen kuin tilanne selviää. Läheisemme ovat kuitenkin tietoisia päivästä, joten siihen osaavat kaikki varautua. Meille tuleekin sitten kesällä kiire järjestää juhlat, mikäli ne päätetään pitää, mutta se olisi vain positiivinen ongelma. Odotan eniten sitä hetkeä, kun voidaan viimein kokoontua kaikkien ystävien ja perheenjäsenten kesken ja nauttia siitä mitä liian usein pidämme itsestäänselvyytenä, läheisyydestä!

Kausi 2020

Kelkkakisojen osalta kausi lyötiin pakettiin samantien, kun hallitus ilmoitti, että kaikki yli 500 hengen tapahtumat on kielletty. Tuolloin iski tajuntaan, että meidän talven ajot on ajettu. Mieli mustui hetkeksi, sillä omalla kohdallani kausi jäi naurettavan lyhyeksi. Huonoa tuuria oli mukana koko talven, kun emme saaneet lunta treenaamiseen, ja omalla kohdallani kesti pitkään ennen kuin löysimme minulle kilpakelkan. Kisojen alettua loukkasin niskani heti ensimmäisessä kisassa, jonka vuoksi kauden SM- saldona ajoin vain yhden kilpailun, ja sielläkin finaalin vajaalla toimintakyvyllä. Onnekseni pääsin Ouluun kokeilemaan kansallisessa stadion snowcross- kisassa niskojeni kestävyyttä helmikuun lopulla, ja sain sieltä hyvää fiilistä mukaan roppakaupalla. Odotuksena oli päästä vielä kauden viimeiseen SM- taistoon, ja kerätä sieltä vauhtia kaudelle 2021. Tämä kisa peruttiin ja kausi oli osaltani epäonnistunut. Nyt koen tärkeimpänä kehittämisen kohteena sitä, että saisin ajotreeniä alle ensi kaudelle, sillä vauhdillisesti koen olevani podiumissa kiinni, sen näytti jo pari eräonnistumista tänä talvena.

Vaan tiimissä onnistuttiin. Isolla kädellä. Sydämellinen kiitos heimopäällikkö Petri, että olet tarjonnut minulle mahdollisuuden olla osana Crane Hill Racing tiimiä. Suku on pahin, tai ainaki me ollaan. Kaikki se mitä on voitu vastavuoroisesti tarjota toisillemme, on selkeästi on toiminut, ja tiimin toiminta pyörii mukavasti jokaisen jäsenen panoksen myötä. Kiitos Mikko the manager! Kiitos tiimin huoltomiehille kaudesta! Pekka, Sami, Mika, Roni, Aleksi, Haudi ja Samu, olette korvaamattomia sankareita, kilvanajamisen mahdollistajia. Kiitos myös tiimin kaikille kuljettajille mahtavasta varikkohengestä, tuesta ja kannustuksesta. Oskari, Pieti, Otto, Luka ja Juuso, onnea kauden huikeista saavutuksista! Ensi vuonna jälleen uuteen nousuun! Kiitos kaikille tiimin rekalla vierailleille kisahengen nostattamisesta tällä kaudella! Kiitos erityisesti sinulle Jesse. Kiitos, että oman kilpailemisesi ohessa autat vielä minua kelkkani rakentelussa ja sen huoltamisessa. Kiitos että vaikeimpina hetkinäni pysyt siinä ja kestät jokaisen ailahteluni, ja mikä parasta,  jaat tämän yhteisen rakkauden lajia kohtaan kanssani.

Kiitän sydämestäni myös kaikkia yhteistyökumppaneitamme tänä kautena. Harmillista, että tiimin suunniteltu päätösjuhla joudutaan nyt jättämään väliin tältä erää tämän vallitsevan tilanteen vuoksi, mutta varmasti pääsemme vielä toteuttamaan juhlat myöhemmin, kun aika on oikea. Kiitos kilpasiskoilleni tuesta ja onnea menestyneille! Kiitos Veera, tiedät kyllä miksi. Kiitos Suski ja Elina hyvistä juttutuokioista varikolla ja kannustavista sanoista. Kiitos Kelkkalehti.com Jani & Pera mahdollisuudesta toimia yhtenä kirjoittajananne. Se on ollut antoisaa ja mielekästä! Kiitos koko kelkkakansalle ja kisajärjestäjille, kiitos Livesports! Ja viimeisimpänä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä, kiitos Anne, että tuet Jesseä ja minua hoitamalla meidän perheen pienokaisia ja mahdollistat meidän kilvanajon! KIITOS!

Välitetään ja huolehditaan itsestämme ja toisistamme! Toivottavasti nähdään sitten kun tilanne on ohitse… epäilen, että silloin sana juhla saa täysin uuden merkityksen. Ihanaa pääsiäisen aikaa jokaiselle, luokaa uusia perinteitä ja vaalikaa vanhoja, pääsiäisherkkuja on lupa nauttia poikkeusoloissakin 😀 Ja vielä paremmin ne herkut maistuu, kun lukee samalla uusinta kelkkalehteä 2/2020…

Jonna #733

Ps. Kilpurini on edelleen myynnissä! Eikun kaupoille. Nettimoto: https://www.nettimoto.com/arctic-cat/sno-pro-snowcross/2510149