<a href="https://www.jonnasimontaival.fi/2018/04/10/suomen-mestari-2018/" rel="bookmark">Suomen mestari 2018

Maanantai 19.3.2018 Näin sitä käytiin ajamassa kauden viimeinen mk-enduron osakilpailu Rovaniemellä lauantaina 17.3.2018! Ja eihän se olisi voinut paremmin mennä, viimeisestä kisasta Ladyt- luokan voittajana maaliin, ja vahvistaen suomenmestaruuden täydellä pistepotilla. Olen äärimmäisen ylpeä kaikista naisista tänä vuonna, jotka lähtivät minua haastamaan mk-enduron maailmassa. Jokaisella heistä mahdollisuus tulevina kausina pärjätä loistavasti tämän lajin parissa. Treeniä, treeniä, siinä ainoa ohje minulta, sillä vain ajamalla ja itsensä ylittämällä pääsee tässä lajissa eteenpäin. Portaita pitkin on itsekin tässä lajissa kehittynyt, ja nyt voin olla ylpeä kovan työn tuomasta tuloksesta. Nyt on kolmas kauteni mk-endurossa, ja kaikki alkoi siitä, että minulla oli vauhtia jo aloittaessani lajin parissa. Se mitä minulta kahtena aiempana vuotena on vielä puuttunut, on ollut kokemus kisaamisesta. Nyt, kolmantena kautena sain vihdoin karsittua pois suuret ajovirheet, yliyrittämisen, ja näin sain oman ajoni rennommaksi ja vauhti on kasvanut vihdoin sinne tasolle, jota olen hakenut. Rovaniemen kisa oli raskas, mutta mieleinen mahtavan lumimäärän myötä. Oma ajaminen oli ensimmäisen EK:n jälkeen varmaa,kun huomasin ajaneeni 10 min eron seuraaviin naisiin, ja fiilistellen ajelin kohti maalia, tervehtien matkan varrella katsojia ja EA-ryhmiä. Oma tavoitteeni kisaan oli nimenomaan päästä maaliin, joka jo sellaisenaan olisi riittänyt aiempien voittojen myötä varmistamaan suomenmestaruuden. Totesin kuitenkin huollossa Pekalle, että vaikka nyt varmanpäälle ajelen ja päästän tässä kisassa takaa tulevia muiden luokkien kuskeja ohitseni, niin en silti jää täysin hidastelemaan matkalle, vaan ajan riskejä ottamatta maaliin. Tällä kertaa se riskitön ajo toimi, ja saavuin maaliin reilun 27 minuutin turvin seuraavaan. Rovaniemellä kisapuitteet olivat hienosti järjestetty. Hyvin merkitty reitti, ei ylimerkkaamista, paljon talkoolaisia ja hieno kisakeskus, jonne katsojillakin oli mukava tulla viettämään päivää. Ainoa harmitus jäi naisten pesumahdollisuuksista suorituksen jälkeen, kun piti selvitellä missä voisi käydä, eikä asiallista paikkaa lopulta löytynyt. Toki meitä oli vain muutama kuljettaja, mutta sitäkin suuremmalla syyllä olisi varmaan jokin selkeä paikka ollut järjestettävissä ja merkittävissä kyltein, jottei sinne saavu ulkopuolisia. Miehillä oli komeat puitteet rantasaunalla paljun kera. Tästä seuraavalle vuodelle koppi! Kisakaudesta erityisesti kiitos kisajärjestäjille, toivottavasti kova työ on tuonut uusia ajatuksia ja intoa myös tuleville vuosille. Kahdessa kisassa tällä kaudella ollut myös hienot palkinnot, ja keskustelimmekin kisaajien kesken, että moiset tavarapalkinnot voittavat ehdottomasti kaikenmoiset lahjakortit, nyt kun rahapalkintoja ei tällä kaudella jaettu. Parasta on ollut, että jokainen kisa oli hieman eri suunnalla, joka mahdollisti erilaiset maastot sekä lumitilanteet. Kausi 2018 on ollut monipuolinen ja vaatinut jokaiselta kuljettajalta kovaa työtä niin kelkkojen kuin oman ajotekniikan osalta. Meillä on Jessen kanssa mennyt kausi täydellisesti, kun myös Jesse vahvisti Rovaniemen osakilpailussa suomenmestaruuden PRO- luokassa. Jesse saavutti tänä kautena sen, josta jokainen kilpakelkkailija haaveilee, GIANT- mestaruus (euroopanmestaruus) sekä suomenmestaruus Suomen kovimpien kilpakuljettajien keskuudessa! Vielä ei kuitenkaan ole koko kausi paketissa, sillä lähdemme Jessen kanssa kamppailemaan sijoituksista vielä SM- Sprintin viimeiseen osakilpailuun Pikku- Syötteelle 7.4.2018. Tämän jälkeen on aika juhlia Suomen Moottorikelkkailijat Ry:n järjestämässä SM- gaalassa! Kiitos Alfatv:lle, joka on tehnyt tärkeää työtä lajimme näkyvyyden eteen tv-koosteiden muodossa! Koneurakointi Lohkoi Easyfit Siilinjärvi K-Rauta Naumanen Kone ja Tarvike M.Leppänen Duell Mainostoimisto Legenda Hurja Solutions Team Arctic Cat Finland Grano Facebook: @jonnasimontaival733 Instagram: @jon_n4 Snapchat: jon-n4

Lue lisää...

#alfatv #jh45 #jonnasimontaivalracing #mk- enduro #moottorikelkkailu #moottoriurheilu #suomenmestarit

SM- Enduro Vaalan Juustola 3.3.2018

Lue lisää...

#duell #easyfitsiilinjarvi #eikiusita #finnishchampionships #grano #hurjasolutions #kiitos #konejatarvikemleppänen #koneurakointilohkoi #krautanaumanen #kyäni #mainostoimistolegenda #mk- enduro #teamarcticcatfinland #voittokotiin

Maanantai 5.3.2018 Jälleen takana menestyksekäs kisapäivä. Tavoitteenani oli ajaa virheetön suoritus Vaalassa, ilman ulosajoja tai kiinnijäämisiä, ja siinä onnistuin. Vauhti ei pahasti tästä tarkkuusajosta kärsinyt, mitä nyt muutaman paikan otin hieman ylivarovaisesti. Oli mahtavaa lähteä kisaamaan, kun meitä oli viivalla jo neljä naista. Aivan älyttömän ylpeä jokaisesta, joka viivalle rohkenee, ja mukava nähdä, että jokainen tsemppaa toisiansa. Sprinteissä hurjaa vauhtia osoittanut Susanna Kahelin lähti haastamaan minut heti ensimmäisellä 6km mittaisella EK:lla jääden vain 25 sek. Meillä molemmilla oli ensimmäisellä EK:lla ohitustilanne, joten ajollisesti meillä ei ollut suurta eroa, vaan molemmat tykittivät vauhdilla maaliin. EK1 oli lyhyt, mutta sitäkin vaativampaa puunkiertoa. Minun heikkous on aina ollut pitää vauhti kovana mutkaisilla metsäosuuksilla, sillä ajotyylini on melko pumppaavaa (jäänyt päälle snowcross- kisaamisesta), ja kaasarilla ajaminen on melko raskasta, erityisesti nyt kun alla on Jessen vanha 41mm matto. En silti suostu tässä vaiheessa vaihtamaan ruiskupeliin, jolla muut naiset ajavat, saati palaa takaisin matalalappuiseen mattoon, sillä tykkään haastaa itseäni ajamalla vaativammalla kisapelillä. Yleisöosuudelle oli tehty napakat peräkkäiset hyppyrit, joista ennakkoon varoiteltiin, ettei niihin kannata täysillä iskeä, jottei seuraava tule silmille. Tästä huolimatta useilla tuli virheitä, ja muutamalla matka päättyi jo tähän. EK2 jatkoi ykkösen mallilla, vaihtelevaa maastoa, tiukkaa puunkiertoa, suoalueita sekä metsäautoteitä, n. 35km. Kahelin perässäni EK2:lta 1,13 min. Tuntui että kädet loppuu kun vihdoin pääsi maaliin ja siirryin huoltoon. Huollossa energiaa kehoon ja nestetankkausta, Pekka katsoi kelkan läpi ja tankkasi sen valmiiksi viimeistä ja pisintä EK- pätkää varten. 65 kilometrin mittainen EK3 alkoikin tiukalla puunkierrolla, juuri kun olin ehtinyt haaveilla, että viimeinen EK olisi hieman kevyempi käsille. Puunkierto kuitenkin vaihtui pian nopeaksi kisapätkäksi, kun alkoi pitkät suo-osuudet sekä auraamattomat metsäautotiet. Muutamia tarkkoja paikkoja matkan varrella, jotka pitivät yllä lämpöä. Maaliin tultuani, 2,10 min nopeammin kun seuraajani, ajoin kelkkani suljetulle varikolle odottamaan protestiajan päättymistä, ja vaatteiden vaihdon kautta Roinisen Anitan haastatteluun kisapäivän kulusta. Vaalan kisareitti oli kaiken kaikkiaan mukavaa pätkää, jossa lunta oli riittävästi ja paikoin pehmeää. Kokonaisajassa 3,48 minuutin erolla kakkoseen. Innoissani odotan jo seuraavaa kisaani, Rovaniemen viimeistä osakilpailua, jossa ratkotaan suomenmestaruus 17.3.2018. Odotan reitin olevan yhtä pehmeää kuin viime vuonna, ja lunta enemmän kuin muissa tämän kauden kisoissa. Jännitysnäytelmää tulee olemaan myös PRO- luokan osalta, kun puolisoni Jesse lähtee kisaamaan 1 sm-pisteen pistejohdossa kovaakin kovempia haastajiaan vastaan! Kauden kisoista tulee täydellinen kokonaisuus, kun jokainen kisa on ollut niin maastoltaan kuin lumitilanteeltaan erilainen! Toivotan onnea kaikille myös tällä viikolla ajettavaan Gianttiin, jonne en itse pääse tänä vuonna kuin katsojaksi, ja jännittämään Jessen ajoa. Giantin vaatima taloudellinen panos on minulle tässä vaiheessa liikaa, joten harmikseni joudun sen jättämään väliin. Edellisten vuosien menestys Kemijärveltä lämmittää kuitenkin mieltä, ja on mukava päästä seuraamaan kisaa myös sivusta valokuvaten ja tsempaten kuljettajia! NÄHDÄÄN SIIS GIANTIN KISAKESKUKSESSA! Facebook: @jonnasimontaival733 Instagram: jon_n4 Snapchat: jon-n4

Haastaja

20.2.2018 Tiistai Mie olin just vaipumassa epätoivoon. Ihan siinä reunalla jo mietin, että heitänkö tämän kauden osalta pillit pussiin, ja totean, jotta eihän minun ajotaidoilla ole mitään merkitystä nyt, kun naisten osalta on iskeny tälle vuodelle kato mk-enduron osalta. Sitte mie ajattelin, että kirjoittaisin ajatuksiani aiheesta, ja satuin lukaisemaan kaverini Peipon tekstin. Laura oli onnistunu kirjoittamaan kyllä kaikki ne minun läpikäymät ajatukset tekstiinsä, joten lukaiskaapa, ajatuksella: https://www.laurapeippo.fi/mina-olen-paras/ Luettuasi Peipon tekstin, on hyvä jatkaa tästä… Viime keväänä vetäsin kauden parhaan saavutukseni, kilpailemalla ihanaa ystävääni Hurja- Hannaa vastaan CC- kisoissa, ja siellä vauhti olis riittäny SM- kultaan, mutta menopeli vaati omansa, ja ainoana naisena jouduin pysähtymään tankkaamaan, kuitenkin saavuttaen vielä voittajan lähellä maalisuoraa. Sijoitus SM 2. Se jäi minua kaivelemaan, mutta koska se on se moottoriurheilun henki, ja jokainen tekee valintansa niin menopeliensä kuin tiimityöskentelynsä osalta, joten Hanna voitti ansaitusti SM- kultaa. Päätin silloin, että seuraavaan kauteen isken kaiken panokseni. Hankin kaiken mahdollisen tuen, jotta sain fysiikkani kuntoon, ja aloitin tämän kauden ajotreenit sillä ajatuksella, että tällä kaudella haastan nuo kokeneet konkarit oikein kunnolla. Oli mahtava huomata, että ajo kulkee, ja se oman mukavuusalueen ylittäminen tuntui aivan huikealta. Välillä pelottanu ja hampaat irvessä puristanu tankoa, jotta miehän per**** ajan vaikka ympäri menis. Sitte koitti se harmaa päivä, kun kuulin, että sairastapaukset on vieny naiskuskeja välivuodeksi pois kisarintamalta. Muutama vaihtoi lajia, ja muutama halusi keskittyä vuosien kilpauran jälkeen ansaitusti muihin juttuihin. Kuitenki siellä muutama uusi rohkea nosti päätään, jotka ilmaisi halunsa lähteä haastamaan itseään ja kokeilemaan mihin vauhti riittää. Aivan niinku mieki. Nyt ensimmäisiin enskoihin on ilmoittautunu minun lisäksi 2 muuta naista. Sprinteissä meitä oli 4 naista. WAU! Se on toki vähän viime vuoteen verrattuna, kun joka kisassa oli se 6-10 naista, mutta tämä kuuluu lajiin, että välillä on hiljaisempia vuosia. Aiemmin ajelin crosseja, ja viivalla oli max. 4-6 naista, nyt siellä on jopa 10-15 viivalla joka startissa. Me, jotka tänä vuonna pääsemme kisaamaan, emme ehkä ole siellä ensi vuonna, mutta varmasti joku muu jälleen on. Kuitenkin totean, että olisiko tässä kisajärjestäjillä ja SMK:lla paikkaa miettiä miten naisten kisaamista voisi herätellä? Itse en taloudellisesti voisi edes ajaa kilpaa ilman tukijoitani, sillä jo pelkkä osallistumismaksu jokaiseen kisaan on haaste, kun jo pelkkä kalusto vie kaiken ylimääräisen mitä tienaa. Snowcrosseihin ajattelin lähteväni täksi kaudeksi ihan vain siksi, että kulut ovat siellä paljon halvemmat, mutta sitten taas kun perheessämme on kaksi kilpakuljettajaa, niin tulisi kalliiksi kulkea kahden eri lajin kisoja viikonloppuisin. Ehkä ensi vuonna ajetaan molemmat snowcrossia… koskaan ei voi tietää mitä seuraava päivä tuo tullessaan =) Nyt kuitenkin tyytyväisenä keskitymme omaan lajiimme, ja itse odotan kauden 2018 SM- tuloksia innolla! Puskissa huudellaan, kuinka mie ihan turhaan lähden kisaamaan, kun eihän sillä minun sijoituksella ole mitään arvoa. Lehdessä hehkutettiin, kuinka Jonna ajoi kovempaa ku äijät naisten luokan tuplavoittoon SM-sprinteissä, ja toisaalla naurettiin räkäsesti, että toivottavasti Jonna ei liikaa hehkuttele saavutustaan, kun viivallahan oli vain neljä naista. No piruvie hehkutan! Se oli minun vuoro nyt voittaa Kajaanissa! Silloin kun on syytä olla tyytyväinen ja ylpeä omasta saavutuksestaan, kuuluu huutaa lujaa! Tytöt ajoi lujaa, ja jouduin tekemään töitä saavuttaakseni sen, mitä saavutin. Eihän kukaan muu usko että mie pärjäisin sitte, kun on viivalla kokeneempia, mutta mie uskon itseeni ja se riittää. Tämän lajin luonne on se, että yhtenä päivänä voit olla mestari ja toisena päivänä kisan viimeinen. Aina ei ajo kulje tai kalusto pettää, mutta uskomalla itseensä ja siihen että kaikki on mahdollista, voi saavuttaa paljon! Ja jos tätä nyt lukee joku tyttö, joka haluaa enduro- kisoihin kokeilemaan, niin mie olen siellä sinua opastamassa myös tänä kautena! Annan neuvoja, vinkkejä ja opastusta lajin saloihin, ja totean, että luota itseesi ja ota ensimmäinen askel! Oma vauhti riittää, ja kokemusta tulee lähtemällä sinne reitin varrelle ajamaan! Tiedä vaikka olisit tänä vuonna SM- enduron 1.! Ei me ”kokeneet kilpakuskit” edes tiedetä millaisia helmiä tuolla Suomen metsissä kaahailee… Ei ne tienny minustakaan ennenko uskoin itseeni ja ilmoittauduin kisaamaan B-) Kaikille teille kilpasiskoille, jotka ette tänä vuonna ole viivalla, toivon voimia selättää vastoinkäymiset, tiedän sen hirmuisen janon ajamaan, ja kuinka raskasta on kun ei vaan voi. Ensi vuonna on jälleen uusi kisakausi, ja toivotaan, että viivalla on silloin uusia ja vanhoja haastajia! Omistan tämän kauden tytöt teille! ♥ Jonna #733 PS. Onnea syntymäpäivänäsi maailman sydämellisimmälle ihmiselle, omalle pikkusiskolleni Katille! Jonna Simontaival #733 Instagram jon_n4 Snapchat jon-n4 Facebook @jonnasimontaival733

Lue lisää...

#blogi #haastaja #kilpaurheilu #mk- cross country #mk- enduro #mk- sprint #moottorikelkkailu #moottoriurheilu #naisetmoottoriurheilussa #olenparas #uskoitseesi #voittaja

Ethenpäin vaikka silimälhen kaatuis

5.2.2018 Maanantai Meillä ei aivan tuon Jessen kans lähteny kisahommat niinku olimma suunnitellu. Lähimmä sunnuntai aamuna ajelemaan kohti Soinin SM- Cross Country kisoja, tavarat pakattiin jo edellisenä iltana autoon ja kärryyn. Pääsimmä Keiteleelle asti, ku alko moottoriongelmat. Siinä aikamme rassailtiin ja laskettiin kauan menee vielä, jos ajeltais riskillä Soiniin, ja todettiin, että ei ehdittäis enää millään ilmoittautumaan ja katsastukseen, ku autossa ei ollu vetoja. Ja ehkä se pelko kymppitonnin moottorirempasta iski takaraivoon. Sitä kävi kaikki tunteiden kirjot läpi… Pettymys oli valtava, kun ymmärrettiin, että kisat, joihin oli valmistauduttu jo monta viikkoa jäis väliin. Siitä mulle tuli mieleen kirjoitella tästä aiheesta, kuinka kilpaurheilun maailmassa näitä pettymyksiä käsitellä. Omat kilpailukokemukset ovat tuoneet monia pettymyksen hetkiä, joista on vaan täytyny päästä eteenpäin, ja saanut lopulta kasattua itsensä onnistumaan seuraavalla kerralla! Asetan itelleni erittäin suuria odotuksia, ja niistähän ne pettymykset yleensä sitte syntyyki, kun kaikki ei mene niinku oli ajatellu. Olisko siis aihetta keventää omia odotuksia? Mie olen sitä mieltä, että ei. Jos ei aseta korkeita odotuksia, ei voi myökään saada niitä mahtavia kokemuksia täydellisestä onnistumisesta. Koen, että ei pidä jäädä miettimään sitä, mitä tuli kokeiltua ja missä epäonnistui, vaan samantien rupeaa miettimään mikä on edelleen saavutettavissa. Se oma turhautuminen ei kanna eteenpäin, vaan tulee miettiä sitä omaa potentiaalia, jonka kautta sen onnistumisen vielä pääsee kokemaan. Kilpaurani alussa mie vaan totesin itelleni, että ei sillä ole väliä kuinka hitaasti mie ajan, kunhan mie en pysähdy. No sitte ko se oma vauhti ei ollutkaan hidas, vaan nimenomaan taitoihin nähden liian kova, ja niitä pysähtymisiä tuli väistämättä eteen, ko metsurinhommat rupesi kisapolulla kiinnostaa ja puita rupes kaatumaan, niin huomasin myös sen, että kovin moni muu oli samassa tilanteessa vain luovuttanu. Vaan mie en, nimittäin joka kerta olen itteni kaivanu sieltä ylös, sen ajatuksen voimalla, että vaikka olisin tunnin myöhemmin sen maaliviivan ylittäny, niin olisin silti voittanu itteni ja saanu tästäkin kokemusta seuraavaan kertaan. Luovuttamalla olisin vain syöttäny sitä omaa epäonnistujaani, ja ehei, enhän mie sitä voi päästää ylivoimaan. Mutta sitte, just nämä pettymykset ko se ei olekaan ittestä kiinni. Voi varjele miten vaikea niissä hetkissä on olla. Sitä miettii kuinka olis voinu asian estää ja herkästi jopa syyttää itseään, vaikka todellisuudessa ei tilanteelle voinut mitään. Tällöin on vaan jälleen kyettävä se pettymys jotenkin sivuuttamaan, ja mulla se vaatii välillä aikaa. Mutta se on varma, että ensimmäisenä mie alan työstämään sitä, etten jää vellomaan niihin negatiivisiin asioihin mitä menetin, mihin se pettymys johtaa jne., vaan keskityn kaikkeen muuhun positiiviseen jota vielä on edessäpäin. Sitähän sanotaan, että joidenkin huonojen asioiden on vaan tapahduttava, jotta hyviä asioita seuraisi siitä. Monet menetykset tuovat mahdollisuuksia uusille asioille! Kaikista tehokkain tapa minulle itselle on näissä tilanteissa purkaa se olotila johonkin fyysiseen tekemiseen. Meillä jokaisella on se jokin juttu, jossa saa oman päänsä tyhjäksi kaikesta muusta, ja minulle se on kelkkailu. Se on jopa hieman huvittavaa, että kun noita pettymyksiä tulee kisoissa, niin se paras purkukeino tulee samasta lajista. Moottorikelkkailu on aivan parasta terapiaa, pääsee ulkoilmaan, ja vauhdin hurmassa ei ehdi ajattelemaan kuin sitä mitä eteen tuleen. Edes se, että näissä tilanteissa kelkka hajoaa tms. ei vaikuta huonolla tavalla, vaan se on osa tätä harrastusta, ja ajatukset siirtyy siitä aiemmasta pettymyksestä kohti uusia haasteita ja tavoitteita! Älkää siis olko itsellenne liian armottomia, asettakaa seuraava suunta ja tähdätkää onnistumiseen! Love, Jonna

Lue lisää...

#kilpaurheilu #mk- cross country #mk- enduro #mk- sprint #moottorikelkkailu #odotukset #pettymystenkäsittely #potentiaali #saavutukset #tavoitteet

Kisakauteen valmistautumista ja vaatimuksia