Ystävyys ei maksa mitään, mutta antaa paljon
14.2.2018 Keskiviikko, Ystävänpäivä Näin ystävänpäivänä on ihana pysähtyä miettimään niitä ihmisiä, jotka ovat tässä elämässä täysin korvaamattomia. Ystävyys tuo sisältöä kaikelle sille mitä me ollaan. Mie koen, että aito ystävyys on asennekysymys, se kantaa läpi kivisemmänkin polun, ei aika, välimatkat, eikä mikään sitä riko, mikäli osaa ja ymmärtää sitä arvostaa. Meidän moottorikelkkailijoiden keskuudessa ystävyyssuhteita solmitaan helposti. Ollaan yhteisen tekemisen äärellä, ja puhuttavaa riittää aina. Sen olen huomannut, että uusia kasvoja ei arastella, vaan heti ollaan valmiina tarjoamaan apua ja asiantuntemusta. Se on tämän lajin parhaita puolia, että reitillä ajetaan kilpaa ja haastetaan toisiamme, mutta varikolla paiskataan kättä, halataan ja onnitellaan. Kisojen ulkopuolella treenataan yhdessä, ja autetaan tilanteessa kuin tilanteessa. Vähintä mihin ihmissushteissa voi itse vaikuttaa on aina puhua asioista suoraan, niin mie teen, useimmiten se on hyvä asia ja toisinaan otan vastaan mitä siitä seuraa. Se minua harmittaa, että olen maailman huonoin yhteydenpitäjä. Siis ihan oikeasti. Mulla on aivan ihanat, rakkaat ja läheiset välit omaan perheeseeni ja ystäviini pohjoisessa, mutta me ei soitella ku hyvällä tuurilla kerran kuussa ja tämäkään ei ihan pidä paikkaansa. Isoveli ja äiti välillä soittaa, vaan tiiättäkö, en mie välttämättä pääse heti vastaamaan ja sitte unohdan soittaa takaisin. – Johan mie somessa näin että net on hengissä. Mutta kun me nähdään kasvokkain, me ollaan kuin eilen ois nähty ja saadaan kyllä hetkessä taas tilanne ajantasalle. Mie haluaisin olla parempi yhteydenpitäjä. Haluaisin olla niinku monet muut, soitella ja viestitellä ja osoittaa sitä ystävyyttä myös etäisyyden päästä, kertoen kuinka välitän. Vaan ei, mie olen mie, ja minun ystävät on minut oppinu tuntemaan ja hyväksyvät minut sellaisena kuin olen. Semmosta se ystävyys on parhaimmillaan. Saa olla mikä on. Kilpaurheilun puolella olen saanut aivan mahtavia kokemuksia ja ihania uusia ystäviä, mutta myös kokenut sen oman karmaisevimman kisakokemukseni. Se on se surullisen kuuluisa snowcross- kisa 2015, kun yksi minun parhaista treenikavereista, saman kylän tyttö Niina, joutui onnettomuuteen, jossa olin myös osallisena. Kilpailutilanne, jossa meikäläinen ei voinut tehdä yhtään mitään, kun ison hyppyrin jälkeen Niina törmäsi vastapattiin ja putosi suoraan kelkkani eteen, ja loukkaantui vakavasti. Se, kun oma ystävä loukkaantuu, saa miettimään onko tämä laji sen arvoista. Niinan kanssa asia myöhemmin yhdessä käsiteltiin, ja todettiin ettei tilanteessa olisi kukaan ehtinyt tehdä mitään, kun kaksi kelkkaa ajaa aivan peräkanaa, ja että valitettavasti nämä tilanteet ovat lajin tuoma varjopuoli, johon jokainen kilpakuljettaja joutuu varautumaan. Moiset tilanteet jättävät kuitenkin jälkensä, ja tämän tapaturman jälkeen huoli oli kova, ja Niinan kanssa alkuun viestiteltiin voinnista, kun hän oli sairaalassa. Jälkeenpäin asioista keskusteltiin kasvotusten, ja Niina kertoi kuinka olisi toivonut minun pitäneen paremmin yhteyttä häneen tapaturman jälkeisinä kuukausina. Se keskustelu sai minut heräämään siihen, että omien vaikeuksien ja huolien keskellä tulee muistaa, että joskus on osattava ottaa vastuuta siitä hetkestä, ja opetella tapoja, jotka ei itseltä tule luonnostaan. Toivon Niinalle kaikkea hyvää, me nähdään lajin tiimoissa =) AIVAN IHANAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE <3 Pysykää aitoina! Olette ajatuksissa, Elämässä kulkemaan joutuu eri teitä, eroon ei se kuitenkaan voisi viedä meitä. Joskus sattumalta tiemme yhteen johtaa, elämän pitkillä reiteillä, ystävät toisensa kohtaa. With love, Jonna #733
Lue lisää...#moottoriurheilu #ystävyys #ystävänpäivä
